Minä koko ajan toivoin että tapahtuis jotain hirveetä, että kaikki romahtais, että jouduttais taas tappamaan hirvi ettei kuoltais näläkään ja hakkaamaan ite reikä avantoon että sais vettä. Että minua tarvittais. Ja että minä tarvisin teitä.

Joo, on kivoja, pieniä, järkeviä keskivertotunteita. Mut niissäkin on aina kaks puolta. Vastakohtien samanaikasuus. Sä oot kehittäny kompromissimaailman, jossa sun ei tarvi ottaa kantaa minkään puolesta.

Tämä tapahtuu Pohjantähden alla. 

siellä on pakkanen ja rakkaus menetetty, 

järvet jäässä ja suupielet veressä.

Miten se on mahdollista?

Että se kaikkein läheisin on ollut sinulle suurempi arvoitus kuin kelle tahansa ohikulkijalle, leivänmyyjälle, kampaajalle, tai kadunlakaisijalle.

Voiko taide muuttaa todellisuutta? 

Milloin viimeksi lohdutit toista? 

Haluatko lahjan? 

Pidätkö ketsupista? 

Tykkäätkö ajaa kovaa?

Tiedättekö mistä kaikki johtuu: unelmista. Unelmat pyörittävät maailmaa. Unelmat tekevät ihmiset nerokkaiksi, mutta myös hulluiksi. Unelmat voivat viedä järjen nuorelta kapearaiteiselta tytöltä.

Mitä me muuta olemme kuin sijaisia toisillemme? Jonain päivänä vain huomaat miten joku toinen näyttelee sinun roolisi ja itse istut naapurisi paikalla...

Tämä ei ole romanttista draamaa. Sinä et ole romanttisen draaman päähenkilö. Tämä on ihan tavallinen päivä ihan tavallisessa valtakunnassa.

Jäi näköjään tyhjäks tämä minun paperi. No ei kai se haittaa, tuskin se muiden papereihin sekottuu. Tulkaa joku seuraava jo. Kauheeta tämmönen esiintyminen.

Puhumattomuus puhdistaa. 

Se on luonnollista ja ihanaa. 

Antaa tilaa. 

Aikaa.

Sehän meitä ihmisiä yhdistää, että me ei olla täydellisiä. Kaikki me ollaan hiukan surkuhupaista porukkaa.

Mä en voi mennä minnekään. Mä olen aina samassa paikassa. Maa liikkuu, mutta mä pysyn paikoillani. Sitten se tulee ja kysyy että missä mä olen ollut, missä mä taas olen ollut. Mä en tiedä minne mun pitäis mennä.

Ootko sä oikeesti hyvä silloin kun sä et muuta voi? Vai vasta silloin kun sulla on vaihtoehtoja ja sä valitset sen mikä on hyvä?

Jos mä voisin näyttää miten iso mun rakkaus on, se menis koko maapallon ympäri, ja koko avaruuden ympäri, ja vielä senki ympäri mikä on avaruuden takana, ja mistä ihmiset ei tiedä eikä nää mitään edes satelliitilla. Taivas on niin iso, että sinne mahtuu koko rakkaus. Ihmiseen ei aina.

Pelolla on oma kanavaverkkonsa, kivulla oma, hulluudella ja masennuksella kaikilla on omansa: niihin kanaviin, niitä kanavia yhä syvemmäksi virtaa kaikki meidän tunteet. Kipu muistaa itseään. masennus muistaa itseään. Ilo kertaa jokaista iloista hetkeä. 

Jos keskustelu on sitä, että kaksi miestä istuu vastakkain pitämässä monologia, niin sitten tämä on keskustelua.

Anteeks, mä oon puhunu ihan sikana liikaa. No kyl mun tarvii vähän anteeks pyytää ku mä vaan overshareen joillekki ihan tuntemattomille. Okei. Joo. Ei enää anteekspyytelyitä. Ei enää anteekspyytelyitä. Mä voin luottaa myös siihen et te lähette jos teitä ei vittuukaa kiinnosta olla siinä.

Sanotaan, että maailmojen yhdistämiseen tarvitaan portinvartija. Joku, jonka suonissa virtaa vielä keijun verta. Puoliksi ihminen ja puoliksi keiju.

Meillä ei kai ole mitään muuta suuntaa, kun joustaa niin kauan että me lakataan olemasta. Vähän niinku se merenneito, joka muuttu kuplaksi.

oikeestihan on niin, ettei kukaan tässä maailmassa omista taivaankappaleita ei kannattaisi edes väittää 

niinpä mä päätin nimetä tähdet uudestaan 

mul on yhtä suuri oikeus kuin kaiken maailman tähtitieteilijöillä

Mä en oo siis yhtään väkivaltainen. Hyvien puolella pahoja vastaan niinku kaikki muutkin ja suht hereillä, mutta silti on hetkiä…tarkotan, että inhimilliset perustarpeet eihän ne väisty mihinkään ja onhan ne meillä kaikilla sullakin varmaan just hengittäminen ja luonto…siis tarkotan ihmisluontoa, joka on pohjimmiltaan eläimellinen, välillä jopa bestiaalinen…

Minua kiinnostaa sukeltaminen maailmaan, sitten sukeltaminen sen maailmaan sisällä olevaan maailmaan, sitten sukeltaminen sen sisällä olevaan maailmaan ja sitten mä katselen kaikkien kalvojen läpi niin, että mä näen ne kaikki maailmat samanaikaisesti toistensa ympärillä ja sisällä ja.... Sellainen minua viehättää. Saatteko te kiinni?

Opetellaan lukemaan? Niin sekin on tärkeää, osaa sitten lukee keittokirjaa ja sarjakuvia.

Siispä jokainen ihminen on lähempänä asiantuntijuutta myöntäessään, että itse asiassa hän ei tiedä mitään. Tuntemisen mahdollistaa aistit ja vain niiden läpi me voimme todella tietää, jos silloinkaan.

Tämä saarna on niille jokka laumana vaeltaa onneaan essimäsä 

jokka ei tierä mistä sen onnen löytää 

jokka suuresa häräsään tekee vääriä ratkaisuja 

jokka issensä löytää hirviästä myllystä joka 

jauhaa ja jauhaa ko 

helevetin sampo 

joka tekee ihimisistä 

yksinäisiä ja aatteettomia 

Minä suljen nyt silmäni ja avaan sydämeni kykyjeni ja voimieni mukaan, ja annan kaiken sen rakkauden, mikä minun sisälläni on, virrata vapaana. Ja kaiken sen rakkauden, joka minulle annetaan, joka ulkopuoleltani tulee, myös virrata vapaana. Sillä, mikä jostain lähtee, myös jonnekin päätyy.

Minulla on aina ollut matkalaukku valmiina, mutta piilossa. Että ei näyttäisi siltä, että pakomatkaa suunnitellaan.