Ingmar Bergmanin hienon elokuvan teatteritulemista on saatu odottaa kauan. Nyt se nähdään Helsingissä Svenska Teaternissa.
Raija-Sinikka Rantalan ohjaama pohjoismainen kantaesitys on herättänyt kiinnostusta aina Ruotsia myöten.
Unik Bergman in memoriam otsikoi Lars Ring Svenska Dagbledetin arvionsa. Hänen mukaansa esitys tavoittaa mahdollisesti juuri sen, mitä Höstsonaten on merkinnyt Ingmar Bergmanille itselleen.
Evas (Anna Hultin) tröst och mening med livet är ändå att alltid försöka nå fram och att öva sig på att leva och våga betrakta sig själv. Det är möjligen precis vad Höstsonaten handlar om för Ingmar Bergman själv.
Arvostelija toteaa lopussa, että Höstsonaten toteutetaan murhenäytelmänä niin ihmisestä kuin taiteilijasta itsestään.
Esitystä on arvosteluissa verrattu elokuvan näyttelijäkuuluisuuksiin, mutta kuten Eeva Kauppi Turun Sanomissa toteaa, niin väistämättömistä muistumista huolimatta Christina Indrenius-Zalewski Charlottena ja Anna Hultin Evana nostavat henkilöt uudelle tasolle ja irti esikuvistaan.
Molemmat naiset tekevät vahvaa ja perusteellisesti punnittua näyttelijäntyötä; hienovaraista ja samalla räiskyvää. Äidin ja tyttären monimutkaisesta suhteesta sävyttyy kokoajan uusia särmiä ja samalla mahdollisuuksia. Hultinin Evassa on valtavasti elinvoimaa ja myös itseironiaa, joka tuo koko tulkintaan lisää toivoa. Kauheasta lapsuudesta voi selvitä.
Höstsonaten näyttämöllä Suomessa
27.08.2007