Anna Krogeruksen dramatisoima Erlend Loen menestysromaanin kantaesitys on arvostelijoiden mukaan supersymppis, hyvän tuulen teatteria.
Kuva: Irja Samoil / kuvassa Eero Rannio
Päähenkilö täyttää 25 vuotta ja löytää itsensä keskeltä syvää henkilökohtaista kriisiä. Elämä ei voi jatkua ennallaan, mutta miten löytää avaimet muutokseen? Ongelmaa ei tee yhtään helpommaksi se, että kaikki on päällisin puolin niin hyvin.
Nuorukainen ei kuitenkaan jää toimettomaksi vaan alkaa ratkoa ongelmiaan. Tarinan edetessä hän löytää yllättäviä reittejä ulos ahdistuneista ajatusrakennelmistaan, ja tekee sinnikkäästi matkaa kohti toisia ihmisiä ja yksinkertaisia ilonaiheita. Hän alkaa nähdä asiat uusin silmin, eikä oivalluksilta voi välttyä myöskään katsoja.
Esitys ei putoa masennuksen mustaan aukkoon, koska muistaa ja muistuttaa olevansa teatteria.
Anna Krogeruksen ekonomisen ja oivaltavan Loe-dramatisoinnin yksi huippuja on australialaisen professorin Paul Daviesin marssittaminen ajatuskerrostumista estradille.
Tällainen irrottelu ja leikki tekee esitykselle hyvää.
Supernaiivi ei ole missään nimessä tosikko kirja tai esitys vaan selviämistarina samaan tapaan kuin Forrest Gump.
Supernaiivin kaltaisia toivoa antavia ja yksilön omiin mahdollisuuksiin ja voimiin uskoa valavia esityksiä tarvitaan nyt Kainuussa ja koko Suomessa.
Eeva Kauppinen, Kaleva 24.9.2008