Helsingin kaupunginteatteri onnistuu uutuusmusikaalin tuotannossa.
"Taitoa ja vimmaista energiaa: Neil Hardwickin ohjaama esitys on musikaaliksi hyvinkin tummanpuhuva ja jopa totinen. Minulle sen keskeisimmäksi sanomaksi nousee välittäminen. Nimenomaan vanhempien ja yhteiskunnan välittäminen nuorista. Heidän tunteittensa ja ajatustensa kuunteleminen ja todesta ottaminen silloinkin kun aikuinen luulee tietävänsä paremmin.
Esityksen upeinta antia ovat sen laulut. Yhtään puhekohtauksia vähättelemättä lauluissa ja erityisesti niiden tulkinnoissa tiivistyvät sekä näyttelijöiden hurja vimma ja herkkyys, tunteiden voimakkuus että tapahtumien raastava traagisuus." Annikki Alku, Demari
"Sävyt ovat pehmeämpiä kuin Wedekindin näytelmässä, mutta ei Broadway-versiossakaan ole sokerisen onnellista loppua.--- Esitys ennemmin kaunis, puhutteleva ja jopa runollinen. Mutta myös menoa, meininkiä, huumoria ja energiaa riittää." Eeva Kemppi, Turun sanomat
"Nuoruuden sydäntä kourivan traagisten tunteiden ja tapahtumien vyöryessä yli nousee pala kurkkuun. Ollapa nuori, haikailee yksi. Kyetäpä saattelemaan omat lapsensa syvimmän tuskan ja pohjattomimmalta tuntuvan epätoivon ylitse, ajattelee toinen. Äitinä en koskaan hylkäisi lastani noin, uskoo kolmas.
Nuorista katsojista moni itkee.
Neil Hardwickin ohjaama esitys leikkaa rajuimmat efektit (kuten itsemurhan ja abortin) alkutekstin tavoin pois näkösältä, mutta tavoittaa ilman niitäkin niin ilon kuin murheen. Näyttämön takaosan vallannut ammattinsa osaava bändi potkii, ja parikymmenpäisen esiintyjäjoukon yhteishengen miltei tuntee iholla." Suna Vuori, Helsingin sanomat
"Kevät herää kiihkeästi ja runollisesti"
12.02.2009