Pratt, Hugo – Parkkinen, SeppoCorto Maltesen seikkailut(Corto Maltese)

Kantaesitys Q-Teatterissa 17.2.2011.

Seppo Parkkisen dramatisointi ja Fiikka Forsmanin ohjaus on muutenkin kaikinpuolin pieteetillä tehty, Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuvia tarkasti lukeva ja ymmärtävä. Jopa kriittiset, alkuperäisteoksille täysin olennaiset unijaksot toteutuvat Tunturikadun lavalla uskottavasti päähenkilön sisäiset demonit tavoittaen. Erityisen taitavasti Parkkisen ja Forsmanin tulkinta hoitaa siirtymät ajassa ja paikassa sekä valveesta uneen ja takaisin.

[...]

Narratiivin tasolla Corto Maltesen seikkailut kulkee, totta kai, myyttisen aarteen jäljillä. Matkan varrelle osuu monenlaista kansannousua, kapinaa ja sotaa, joiden läpi Corto purjehtii tyynesti ja hänen psykopaattinen aisaparinsa Rasputin hiukan sekavammin. Naiset ovat tarinassa mukana siksi, että katsoja ymmärtäisi Corton olevan klassinen jalo sankari, joka ei niinkään huolehdi omasta hengissä selviytymisestään kuin tarinaan liittyvien naisten kunniasta. Vain rikkauksille kumartava Rasputin asetetaan näytelmässä Corton kirkasotsaisuuden kieroutuneeksi peilikuvaksi.

Tommi Aitio, Kauppalehti 24.2.2011

***

Corto Maltesen seikkailuissa on seurattu tiukasti kuvaa. Sarjakuvasankari on aina samanlainen ja sitä kautta lukijoilleen tuttu. Siksi Tommi Korpela on ulkonäkönsä puolesta kiistämättömän onnistunut valinta Q-teatterin Corto Maltesen seikkailujen nimirooliin. Laivaton kapteeni, gibraltarilaisen mustalaisen ja cornwallilaismerimiehen poika, ajelehtii ympäri maapalloa seikkailujen, aarteiden ja ystävyyden perässä aikana, jolloin rajat ja maat olivat aivan toisia kuin nyt. Ilmeettömästi Korpela tupakka kerrallaan herättää henkiin Maltesen. Lopputuloksena on nostalginen kuva seikkailijaidealistista, jota yhdistää meidän aikaamme ainakin juurettomuus.

[...]

Seppo Parkkisen dramatisoiman tarinan dialogi kasvaa näyttämölle sopivaksi, puhekuplia suuremmaksi, ja toimiva juoni kannattelee myös niitä katsojia, joille "lyhyen maltalaisen" alkuperäisseikkailut eivät ole tuttuja.

Ilona Kangas, Turun Sanomat 19.2.2011