Neito kulkee vetten päällä
Vastavaletun asfaltin läpi puskee kukka tehtaan pihassa. Kukka on pieni tyttö, Helmi, ja vuosi on 1893.
Uuden tehtaan pilli soi kaikille vankilaa ja vapautta. Entinen ulkopiika Alma Virtanen raataa umpeen velkaa ja ajaa takaa kunniaa. Tytär Helmi syntyy siitä piittaamatta.
Neito kulkee vetten päällä on kuvaus vastentahtoisesta äitiydestä, tyttären kasvamisesta siitä huolimatta, seksuaalisuudesta, sen synnyttämästä toivosta ja tuskasta, nälästä, joka ei sammu koskaan ja joka pitää naisen liikkeessä. Se on kertomus syyllisyydestä, joka päätyy syyttömien kannettavaksi; sanasta, johon voi luottaa – ja se on naisen sana.
Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, jossa tehdas on juuri alkanut puskea puusta paperia ja paperista rahaa. Sääty-yhteiskunta ja agraarinen järjestys murtuvat. Keväisin vieraileva tivoli houkuttaa lapsenkapaloisen työväenluokan onkimaan kuuta taivaalta. Kaikki tahtovat rakastaa. Myös Helmi ja Alma. He puskevat läpi harmaan kiven, itsenäistyvät, rakastavat ja kärsivät – mutteivat unhoita mitään.