Pitkä matka Veronaan
Diia ja Goij ovat keski-ikäinen pariskunta, "rantojen ja puistojen väkeä", kaksi sodan satuttamaa maanpakolaista. Goij on sokea ja rampa, Diia mieleltään järkkynyt, kumpikin vailla kotia. Narreja ja kulkureita, maailman erottamia, jotka kuitenkin ovat löytäneet taas toisensa. Kesän ajan he selviävät hautuumaalla, työkaluvajassa ja roskalaatikossa, mutta miten käy kun tulee talvi ja kylmä ja kirkostakin heitetään yöksi ulos? Jos elämässä on kerran noussut väärään junaan, voiko suunta myöhemmin enää muuttua?
Näytelmässä kohdataan myös Julitte ja Grillo, Diia ja Goij nuorina. Julitte tuntee taidehistorian, Grillo kirjallisuuden, ja itsevarmana Grillo julistaa toisen maailmansodan raunioilla: "Ihminen muuttaa asenteitaan. Hän vaihtaa rahan ja vallan nälkänsä sivistyksen ja kulttuurin nälkään."
Pitkä matka Veronaan on näytelmä vanhenemisesta ja maailman muuttumisesta, toivosta ja epätoivosta, liiasta menneisyydestä ja liian vähästä tulevaisuudesta. Veronaa - nuoruuttaan ja rakkauttaan - kaipaavat Diia ja Goij muistuttavat Samuel Beckettin Godot'ta odottavia Vladimiria ja Estragonia. Näytelmästä kuultavat sodan kauhut, muistot keskitysleirikuljetuksista: jotain on menetetty, muutakin kuin nuoruus. Diia ja Goij ovat Romeo ja Julia, jotka jäivät henkiin ja saivat pettyä. Kuitenkaan he eivät luovuta, vaan jatkavat pitkää matkaa kohti Veronaa.