Poikakoodi
Perheen kotia asuttavat Äiti, hänen alaikäinen Poikansa ja hänen täysi-ikäinen lapsensa N. He rakastavat toisiaan, varmaankin, kuten perheenjäsenet usein tekevät, mutta heidän on vaikea pitää toisistaan. Arkiset keskustelut johtavat kerta toisensa jälkeen konfliktien äärelle, kun henkilöt etsivät yhtä aikaa reittiä toistensa luo ja toisistaan irti.
Huoneensa oven takana Poika etsii itseään. Hän hakee ulkomaailmasta miehen malleja. Äiti yrittää neuvoa, yrittää auttaa, mutta mieheyden koodien maailma, jossa Poika elää, on hänelle käsittämätön. Lähes yhtä vaikea hänen on käsittää toista lastaan N:ää ja tämän halua päästä lokeroiden ja sukupuolimäärittelyjen ulkopuolelle. Hän ei ymmärrä lastensa huumoria. Hän ei ymmärrä edes, koska he vitsailevat ja koska eivät. Hän ei ole nähnyt tv-sarjoja, joihin he viittaavat. Joskus hänestä tuntuu, ettei hän ymmärrä yhtään, mitä hänen omassa kodissaan puhutaan.
Sisarukset Poika ja N ovat keskenään erilaisia ja erimielisiä monista asioista, mutta he jakavat erään merkittävän yhteisen ihmettelyn aiheen: miten ihmeessä Äiti voi olla NOIN kertakaikkisen pihalla?
Miten kasvattaa poikalapsesta hyvä, toisia kunnioittava aikuinen maailmassa, joka kuhisee kyseenalaisia viestejä mieheydestä? Voiko eri ajassa kasvanut vanhempi ylipäänsä ymmärtää lapsiaan ja näiden haasteita? Mitä koodeja ja käyttäytymismalleja ihmiset kantavat sisällään – ja voiko niistä päästä irti?
Kati Kaartisen näytelmä on tiheä, vaikeita kysymyksiä kaihtamaton tarina sukupolvien kuilusta, identiteetin etsinnästä ja lapsista, jotka kasvavat erilaisiksi kuin äitinsä.
