Punainen viiva
- Käännös:
Ilmari Kianto kirjoitti Punaisen viivan tuoreeltaan ensimmäisten, 15.-16. maaliskuuta 1907 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen. Topi ja Riika Romppasen perheestä kertova romaani ilmestyi vuonna 1909.
Dramatisoinnin on tehnyt Juha Hurme, joka myös ohjasi näyttämöversionsa Kajaanin Kaupunginteatteriin sen juhliessa kaupungin satavuotista teatteritoimintaa.
Agitaation innostamana Topi ja Riikakin lähtevät äänestämään siinä uskossa, että köyhyys heidän kohdallaan tällä keinoin väistyy ja että vastedes saadaan riittävästi ruokaa ja ehjät vaatteet ylle.
Kuten tiedetään, näin heille ei kuitenkaan käy, vaan korpikirjailija Kianto pistää Romppasen perheen entistä suurempien koettelemusten eteen vaalien jälkeen. Lapsia kuolee sairauksiin ja lääkkeiden puutteeseen ja lopuksi karhu läimäyttää hengen Topistakin. Luonto vie voiton ihmisestä, eivätkä idän karhun rinnalla idästä saadut opit paljon paina.
Juha Hurmeen ohjauksissa ihmisen ja luonnon yhteys on aina ollut selviö. …
Mutta siinä missä Kianto lataa karhuun ja Topin kuolemaan myös suuria vertauskuvallisia ulottuvuuksia, jo pelkästään kirjoitusajankohdasta johtuen, Hurmeen sovituksessa kaikki näyttäytyy luonnon normaalina kiertokulkuna, sellaisena kuin elämä on. Tästä syystä esitys on tavattoman ihmisläheinen, kirkas ja selkeä, sillä kun ihmiselle on elämä annettu, hän yrittää sen parhaalla mahdollisella tavalla elää. Siihen kuuluvat ilot ja surut, tunteet ja toimet, ja kun ihminen ihminen on, hän kurottelee myös kohti yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.
Hurme kuvaa näitä korpiloukkojen ihmisiä suurella lämmöllä ja ymmärtäen. Ryysyläisiä heistä ei ole tehty, eikä heidän elämänsä ole pelkkää kurjuutta. Päinvastoin. Kajaanin Punaisessa viivassa on paljon ilon ja onnen hetkiä.
Irmeli Haapanen, Turun Sanomat 18.2.2007