Putoavia enkeleitä
Näytelmä kertoo kahden runoilijan myrskyisän rakkaustarinan.
Nuori, konservatiivisessa ja keskiluokkaisessa ympäristössä kasvanut Aila Meriluoto julkaisee ensimmäisen kokoelmansa 1940-luvun lopulla. Kun hän kohtaa työläistaustaisen ja järkälemäisen Lauri Viidan, syntyy kiihkeä romanssi, jota ystävät ja sukulaiset seuraavat huolestuneina. Aila ja Lauri luovat oman yksityisen maailmansa, jonne muilla ei ole pääsyä. Laurin varjossa Aila kuitenkin menettää oman luomiskykynsä. Kun Laurin mielenterveys alkaa järkkyä, yrittää Aila pysyä viimeiseen asti hänen rinnallaan, kunnes hänen on tehtävä valinta itsensä ja miehensä välillä.
Tarinaa kehystää kertomus Ailan ja hänen aikuisen tyttärensä yrityksestä kirjoittaa kirja Laurista ja heidän avioliitostaan, mikä pakottaa Ailan kohtaamaan muistonsa uudelleen.
Näytelmässä on merkittävä osuus taitavasti tekstiin punotulla runoudella, joka tuo siihen erityistä kauneutta ja syvyyttä. Taiteellinen luomisprosessi herää eloon lennokkaasti ja muistettavasti.
Putoavia enkeleitä perustuu kahden tunnetun runoilijan elämään, mutta on itsenäinen teos luomisesta, voimakkaasta rakkaudesta ja mielen särkymisestä. Samalla se on tarina heikon ihmisen selviytymisestä ja oman äänen löytämisestä. ”Tuo on satakieli, koska se on meidän molempien mielestä satakieli. Juuri siksi mää näen sut, koska sää näet minut.”