Ojala, HannaSara Wacklinin Oulu palaa

Nuori piika Julma-Matleena on ensimmäisessä pestuupaikassaan ja hoivaa haavoittuneita sotilaita. Mutta hoivaako kukaan Julma-Matleenaa?
Leskirouva Agneta Feldt pyrkii turvaamaan perheensä elintason etsimällä tyttärilleen varakkaat puolisot. Mutta miksi äidin osa on niin vaikea?
Maria tahtoo naimisiin rakkaudesta. Mutta onko sitä?
Greta-Stina tahtoo vain nauttia. Mutta kenellä on oikeus nautintoon?
Tiina ei tahdo miestä ollenkaan. Mutta – anteeksi kuinka?

Onneksi perheellä on rikas hyväntekijä, kauppaneuvos Nygård.
Mutta tekeekö kauppaneuvos sittenkään hyvää ja onko hän rikas?
Ruotsalaiset lähtevät ja venäläiset tulevat.
Mutta jakaantuuko valta kuitenkaan eri tavoin kuin ennen?
1800-luvusta on aikaa, ja sen jälkeen Suomi-neito itsenäistyi rinta rinnan suomalaisen naisen kanssa. Mutta itsenäistyikö kumpikaan kokonaan? 

Sara Wacklinin Sata muistelmaa Pohjanmaalta -teoksen tarinoihin pohjautuva näytelmä kertoo 1800-luvun alun Oulusta, sodasta ja naisen asemasta. Se on koskettava, pysäyttävä ja ajatuksia herättävä tarina luokkaeroista, sukupuolieroista ja vallasta. Se on tarina vapaudesta, oikeuksista, velvollisuuksista sekä niiden puutteesta. Se on tarina sisäisistä ja ulkoisista kahleista, jotka meitä sitoivat 200 vuotta sitten ja jotka sittemmin ovat väistyneet. Vai totuimmeko vain niiden puristukseen?

”Hanna Ojala rikkoo kaavan, lisää rohkeasti – jopa röyhkeästi – palasia ja kursii kasaan uudenlaisen huikean esityksen. Laitosteatterin historiallista näytelmää ravistellaan hellästi. – – Liki kolmetuntinen Sara Wacklinin Oulu palaa tarraa vahvasti otteeseensa, murskaa ennakkoluulot ja viihdyttää ensihetkestä viimeiseen.” – Pete Huttunen, Kuiske 20.9.2019

”Oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja Han­na Oja­la on luo­nut te­ok­ses­taan voi­mal­li­sen kan­na­no­ton, joka jat­kuu läpi näy­tel­män. Osin asi­aa esi­te­tään her­käs­ti, osin huu­ta­en. Ko­ko­nais­vai­ku­tel­maa te­hos­ta­vat mu­siik­ki, la­vas­tus ja va­lais­tus. – – Liik­ku­via osia löy­tyy ai­na­kin la­vas­tuk­ses­ta. Ele­men­tit ovat suur­piir­tei­siä, raa­mit­ta­via. Ne ker­to­vat ta­ri­naa osal­taan nou­se­mal­la, las­ke­mal­la ja pyö­ri­mäl­lä. Nii­den voi näh­dä ku­vas­ta­van niin paik­kaa, ai­kaa kuin ase­maa­kin.” – Jussi Korhonen, Oulu-lehti 21.9.2019

”Hanna Ojala arvostaa historiallisesti tarkkaa ajankuvausta. – – Wacklinin ajan maailmaa näytelmässä edustavat Pasi Räbinän epookissa pysyvät linjakkaat puvut. Ajankuvaa rikkovat tunteiden ja draaman tehosteina elokuvien tapaan käytetyt musiikin tunnelmapalat ja nykyajasta valitut anakronistiset musiikkileikkeet. Olli Paakkolanvaaran säveltämät valssit toimivat tanssikohtauksissa.” – Eeva Kauppinen, Kaleva 17.9.2019