Sateen jälkeen ilma on raikas
”Nyt riittää itsesäälissä rypeminen. Nyt nouset syyllisyyden suosta, päästät irti menneestä ja alat elää. Nimi paperiin ja baanalle!”
Asumuseron ja harkinta-ajan jälkeen Kirsin pitäisi allekirjoittaa avioerohakemus. Tytär Pihla on tullut kotiin äitinsä avuksi pakkaamaan muuttolaatikoita. Vanhat vaatteet ja valokuvat nostavat mieleen parisuhteen ja perheen arjen vaiheet.
Kirsin ja Aleksin rakkaus alkoi Ilosaaren rockfestareilla vihreässä harjateltassa. Pian rakennetaan hartiapankin voimin omakotitaloa ja lapsille leikkimökkiä. Velkataakka painaa, mutta kituutellen selvitään, riidellään ja rakastetaan. Kun lapset lähtevät pesästä tyhjyys täyttää talon ja suuri unelma särkyy. Kirsiä uhkaa irtisanominen hoitajan työstä, miehellä on uusi naisystävä, omakotitalo ei käy kaupaksi. Päätös erosta saa Kirsin käymään läpi itsesyytösten, vihan ja mustasukkaisuuden, ikävän ja yksinäisyyden ristiriitaisia kokemuksia.
Löytyykö umpikujasta ulospääsyä? Pihlan mielestä äiti tarvitsee sekavien tunteiden tuuletusta ja mielialan kohennusta. Äiti-tytärpäivästä karaokebaareineen ja stand up klubeineen tulee riehakas ja käänteentekevä. Myös tytär saa kerrottua elämänsä mutkista ja kipupisteistä.
Miehellä on harharetkensä, lähtönsä ja paluunsa. Omin käsin rakennettu talo saa todistaa mihin riittää rakkauden voima.
Tuonko sulle kevään tullessani vai tuonko mä vaan suruja
Tuonko sulle lupauksen rinnassani vai tuonko mä vaan viiniä ja ruusuja.
Musiikkinäytelmässä Esa Elorannan laulut ovat kohtausten jatkoa ja takaumia, tilanteita jännitteineen, vahvoine tunteineen ja aikatasoineen. Musiikki kulkee sovitettuna läpi kohtauksien. Laulujen moniäänisyys rikastaa kokonaisuutta.