Sotta Pyttynen
Nelivuotias Iiro on ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa. Hänen vaarinsa Sotta Pyttynen yrittää huolehtia hänestä, mutta Iiron siistit tavat ja Sotan uskomaton sotkuisuus ja huolimattomuus vaativat sopeutumista. Sotta ei ole tottunut käyttämään yöpukua tai syömään veitsillä ja haarukoilla, eikä Iiro pelaamaan jalkapalloa sisällä. Lopulta he viettävät kuitenkin hauskan illan yhdessä, ja ehkä myös oppivat siinä samalla jotain.
Näytelmä on täynnä hauskaa sanailua ja riimittelyä. Huumori syntyy erityisesti tuttujen kaavojen kääntämisestä nurin, kun lapsi onkin siisti ja säntillinen ja vaari mahdoton hutilus. Näytelmä osoittaa, kuinka kaksi hyvinkin erilaista ihmistä voi ystävystyä ja ymmärtää toistensa erikoisuuksia. Samalla se antaa pienille ja ehkä vähän isommillekin katsojille hyödyllistä tapakasvatusta.
”Sängyssä säilytän työkalupakkini, tyynyn alle piilotan makkarapötköni. Kirjani levitän peittoni päälle, säästöni säilytän patjani alle. Ei siellä voi kukaan nukkua..Sinne voi tavaroiden sekaan vaikka hukkua.”
