Sylvi
Mikko Roiha Sylvistä:
“Minä tahdon rakastaa ja olla rakastettu.” Onko naisen halu ylipäänsä mahdollinen? Minna Canthin 1800-luvulla kirjoittama näytelmä kysyy, onko nuoren naisen halu hahmottaa oma seksuaalisuutensa ja identiteettinsä olemassa vain toisten määrittelemänä. Samalla suomalaisen näytelmäkirjallisuuden hurjimpiin ja intiimeimpiin kertomuksiin kuuluva Sylvi on skandinaavinen versio Anna Kareninasta, ja se esitetään ennen kaikkea nuorille katsojille. Sen kiihko on pakahduttavaa janoa, pakkoa nähdä itsensä ja tulla nähdyksi. Klassikkotekstin syke on ehdoton, mikään puolinainen ei sille riitä. Seksuaalisen halun lisäksi esitys käsittelee mustasukkaisuutta, kontrollia, omistamista. Sen veri on nuorta, sen liha antautuvaa. “Sinä et ymmärrä minun tuskiani, sillä sinä et koskaan ole rakastanut.”