Vanhempainilta
Isä ja lapsi ovat matkalla päiväkodin vanhempainiltaan. Isä ei ole saanut järjestettyä lapselle hoitajaa ja on joutunut ottamaan tämän mukaan. Päiväkotia lähestyessään isä huomaa pelkäävänsä ja ihmettelee sitä itsekin. Miksi draama on nyt tässä? Tässä vanhempainillassa?
Sillä välin kun muut vanhemmat porisevat synttärijäätelöiden kylmäketjuista ja kihomatolääkityksestä, isä uppoutuu yhä syvemmälle itseensä.Hän joutuu vastatusten toisten vanhempien, vanhemmuuden normien sekä omien ennakkoluulojensa kanssa. Hän joutuu kohtaamaan kyselyikäisen lapsensa tarpeet ja oman keskeneräisyytensä ihmisenä.
Onko mahdollista olla hyvä vanhempi lapselle, jos on huono vanhempi itselleen? Onko vanhemmuudesta tullut pelkkää identiteettipolitiikkaa ja kilpailua siitä, kuka tekee sen parhaiten? Kuinka sanoittaa maailma myönteisellä tavalla lapselleen? Kuinka toimia siinä vastuullisesti silloin kun oma luottamus hyvään horjuu? Onko ekokriisi lopulta pieni ongelma verrattuna siihen, miten hammaspastillit jaetaan? Entä mitä jos arkeaan voisikin vain… paeta?
