Teemu Kaskisen näytelmä Rauhan ruhtinas on manifesti kaikkien ajelehtivien nuorten puolesta.
Kuvassa Samuli Punkka (Jussi), kuva Ari Nakari
Kunnianhimoinen ja kiinnostava aikalaisteksti ...
... hauskuus on jotain mukavampaa kuin peruskomedian askelmerkityt yllätykset ja naurunpaikat. Se kumpuaa arkimiljöön latteuden ja henkilöiden korkealentoisten puheiden ja pyrkimysten ristiriidasta.
Helena Anttonen (Teatteri 8/07)
Rauhan ruhtinas on manifesti kaikkien ajelehtivien nuorten puolesta: auttakaa meitä löytämään paikkamme. Mihin olette kätkeneet lapsuuden paratiisin?
Kirjailija auttaa katsojaa kestämään roolihenkilöiden murheet maustamalla tekstinsä herkullisella, joskin hirtehisellä huumorilla. Tässä taas haaste katsomoon: sopiiko nauraa, kun nuoret kertovat huvitelleensa kouluaikana keräilemällä itsemurhan tehneiden jäännnöksiä radan varrelta? Sen sijaan kauniisti ulvotulle Natalialle uskaltaa täysverinen ”kuuskytlukulainenkin” hirnahtaa.
Näytelmän liikkumavaraa osoittaa, että esimerkiksi itsemurhateemasta on todella koskettava kohtaus myöhemmin. Muutenkin teksti kolahti minuun. Se on sinänsä ihme, kun ajattelee kirjoittajan ja kokijan ikäeroa. Yksi syy näytelmän puhuttelevuuteen on varmaan hätä nuorten miesten hukkaan heitetyistä päivistä.
Sinikka Vuento (Kaakkois-Suomen Sanomat)
Rauhan ruhtinas Lappeenrannassa
19.12.2007