Sibleyrasin Tuulta päin onnistuu Karhulassa

Karhulan Työväennäyttämöllä nähdään hieno tulkinta Gérald Sibleyrasin kolmen miehen näytelmästä.

Anna-Maija Herlevi kirjoittaa 15. tammikuuta ensi-iltansa saaneesta esityksestä Kymen Sanomissa:

Kun kolmen miehen ja koiran kvartetti kohtaa toisensa päivästä toiseen hoitokodin takapihalla, miehet kohtaavat myös ensimmäisen maailmansodan - ”sen meidän sodan” - itse kuhunkin jättämät jäljet. Niitä jälkiä, ruumiin vammoja ja mielen traumoja, ei kukaan voi peittää saati kaunistella. Ei tarvitsekaan. Voi tehdä kuten Sibleyras: pistää hirtehishuumoria ranskalaisen espritin ja teräväkielisyyden sekaan, kunnes naurattaa.

Arimo Haltsosen ohjauksessa esityksestä kasvaa siivu elävää elämää, jossa kohtauksesta toiseen kantautuvaan yleisön naurunpyrskähtelyyn tulee myötätunnon kyynelistä oma erityinen syvyytensä. Tekstiä ei ole puhkottu ja pilkottu ja valjastettu yhteen uomaan, vaan ohjaus sallii esityksen jatkumisen katsojan mielessä; kukin meistä voi miettiä itse näytelmän loppuun.

Jari Lipon, Ari Koposen ja Vesa Vanhalan saumattomasti yhteen pelaava trio tekee ilmeikästä, ehjää työtä hairahtumatta liioitteluun tai alleviivaamiseen, vaikka ottaakin kaiken huvin irti Sibleyrasin avokätisesti tekstiin kylvämistä komediallisista repliikeistä. Totta tosiaan, nämä veikkoset ylittävät sillan kepeästi kuin kolme teinityttöä! Silti ylimmäksi nousee tinkimätön väkivallan ja sodan vastaisuus, jota jokainen kohtaus tihkuu.

Ehkäpä tämä produktio on erityinen sillä tavalla, että Tuulta päin on paitsi teatteria miehistä miehille (ja tällä en tarkoita, etteivätkö naiset nauttisi esityksestä!), mutta varsinkin ikämiehille. Kenties sen monisyinen huumori avautuu sitä uhkeampana, mitä enemmän katsojalla on ikää tai ainakin elämänkokemusta. Tämä näytelmä ei ole pelkästään hauska, hyvin tehty ja toteutettu ja sanomaltaan tärkeä. Se on myös viisas.