Vertigo ottaa valtaansa

Kristian Smedsin tulkinta Paul Austerin romaanista on teatterisyksyn huipentuma.

Vaikka vertigosta (lat. 'huimaus') puhutaankin, Kristian Smedsiä ei tunnu huimaavan. Mr Vertigon ohjaaja kutsuu katsojansa pyörivälle näyttämölle ja uhmakkaaseen pyörteeseen, jossa tyylit sekoittuvat ja yllätykset seuraavat toistaan. Matto vedetään katsojan jalkojen alta niin monta kertaa, että lopulta on melkein mahdoton tietää, mihin uskoa.

Juuri kun on nautiskellen uppoamaisillaan illuusioon, se särjetään. Vasta kun on ehtimäisillään ihailla eteensä loihdittua kuvaa, tapahtuu jotain joka tärvelee sen. Katsojaan ei kosketa, mutta hänen ajatuksensa kiskotaan pois teatterin perinteisiltä mukavuusalueilta.

Suna Vuori, Helsingin Sanomat

Näytelmä kertoo ihmisten unelmista, tarpeesta saada kokea ihmeitä ja päästä nousemaan arjen yläpuolelle johonkin toiseen todellisuuteen. Kiitos taikuri-Smedsille ja koko työryhmälle, että Mr Vertigossa niin todellakin käy.

Matka lentämisen ihmemaailmaan vertautuu matkaksi teatterin taikapiiriin, jota avataan katsojille jonkin verran perimmäistä salaisuutta kuitenkin varjellen. Kun pyörönäyttämölle sijoitettu katsomo lähtee ensimmäisen kerran liikkeelle näytelmän alussa, tuntuu kuin itsekin nousisi liitoon tai kuin katsoisi tapahtumia karusellista. Kohtaukset on sijoitettu seinustoille paikkoihin, jotka yleensä jäävät yleisöltä piiloon, ja koko teatterissa olon kokemus muuttuu erityiseksi.

 Muutaman kerran avataan näkymä suureen katsomoon, ja myös silloin on luvassa aina jotain ihmeellistä.

Teatterillisuus esittäytyy Mr Vertigossa kaikilla tasoilla, se on hyvin itsestään ja perinteestään tietoista teatteria. Näyttämöllä nähdään muun muassa kuvia Kansallisteatterin vanhoista näyttelijöistä ja vanhojen näytelmien julisteita. Näyttelijät pudottautuvat välillä rooleistaan ikään kuin omaksi itsekseen. Esityksen grand old lady, intiaaniäiti Sioux’ta esittävä Tea Ista heittelee väliin Tshehovia ja hänen hyperbolinen kertomuksensa Sioux’n menneisyydestä päättyy yllättäen Himangalle Suomi-filmin kuvauksiin. Monologi kokonaisuudessaan on mahtavaa mielikuvituksen juhlaa.

Irmeli Haapanen, Turun Sanomat