Kuningatar K
”Kun minä synnyin, ammuttiin kymmenen tykinlaukausta. Se tarkoittaa, että on syntynyt poika.”
Ruotsi-Suomen suurvaltaa 1600-luvulla hallinnut kuningatar Kristiina on kiehtova hahmo. Hänet kasvatettiin kuin mies. Tämä oppinut ja sivistynyt hallitsija suosi taiteita ja kulttuuria. Hän kuitenkin kieltäytyi omaksumasta uutta luterilaista uskoa, luopui kruunusta ja asettui elämänsä lopulla Roomaan, jossa hän kuoli 1689.
Näytelmä ei kuitenkaan ole realistinen kuvaus historiallisesta Kristiinasta. Se rakentuu monitasoisesti vahvojen metaforien varassa kuvaksi ihmisestä, joka pyrkii riippumattomuuteen, valitsemaan itse sukupuolensa, uskontonsa, maansa ja koko identiteettinsä.
Kuningatar K:n esitys Kansallisteatterin Willensaunassa kestää reilut puolitoista tuntia ilman väliaikaa. Oikeastaan samanlainen on jokainen Laura Ruohosen näytelmän repliikki: kiteytynyt, tiivis, keskeytymätön, muodon ja sisällön suhteissaan täydellinen. Ruohosen näytelmä on yksi hienoimpia koskaan näkemiäni suomalaisia näytelmiä tai näytelmiä ylipäänsä. (Outi Lahtinen, Turun Sanomat)
Kuningatar K esitettiin ensin kuunnelmana vuonna 2000, teatterissa kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa 2003. Näytelmää on esitetty myös Hollannissa, Saksassa, Tšekin tasavallassa, Yhdysvaltain Chicagossa ja Ruotsissa Tukholman Dramatenissa.
Näytelmä on käännetty englanniksi, ranskaksi, saksaksi, hollanniksi, ruotsiksi, tsekiksi, unkariksi ja viroksi.
