Suomies ei nuku
Suuren suon laidassa sijaitsevassa vanhassa talossa tapahtuu paljon ja kummia. Mia saapuu ensi kertaa äitinsä Sirin lapsuudenkotiin taloa asuttaneen tätinsä Sannin kuoltua. Talolta hän löytää miehensä Villen, serkkunsa Katjan ja lopulta myös äitinsä, sekä joukon selvittämättömiä asioita. Konkkaronkan kuviot ovat nauruhermoja kutkuttavia.
Laura Ruohosen teoksissa luonto on usein enemmän kuin puite –niin nytkin. Ruohonen kirjoittaa ympäristön sujuvasti osaksi näytelmää vaivihkaa, alleviivaamatta. Näytelmä tavoittaa sen merkillisen ja erityisen tunteen, jonka tuttu maisema voi kauan poissa olleessa (tai paikalleen jääneessä) synnyttää.
Näytelmän teemat ovat universaaleja ja ajattomia: menneisyys, nykyisyys ja menneisyyden suhde nykyisyyteen. Mystiseksi ja pelottavaksikin koettu suo edustaa pysyvyyttä ja hitaita muutoksia.
