Runkonopeus
”Ei meissä ihon alla ole kuin nyljetty eläin. Ihminen on iholla. Haavat, arvet. Niistä elämä kulkee sisäänulos.”
Kajakilla on runkonopeutensa. Luonnollinen maksiminopeus, jonka saavuttaa kohtuullisella työllä. Sellainen on myös onnella ja rakkaudella. Jos haluaa ylittää runkonopeuden, joutuu työskentelemään hampaat irvessä. Mies ja nainen rakastavat toisiaan. Mutta se ei riitä. Mies ei ole onnellinen. Hän lähtee. Miehen ystävä jää naisen kanssa kahden. Voivatko he koskaan saavuttaa samanlaista onnea?
Kautto tiivistää rakkauden paradoksit värähtelevän herkkään pienoisnäytelmään. Kolmen kohtauksen pinnan alle kätkeytyy kokonaiden tarinoiden rihmasto ja ääneenlausumattomien tunteiden valtameri.
”- Jos minä sanoisin että rakastan sinua…
- Niin…
- Vastaisitko sinä että niin minäkin sinua.
- Voi olla.
- Tarkoittaisitko sitä?”
Näytelmä on käännetty ranskaksi.
