Niemi, MarjoSe saattaa olla ihminen

Elli on liukastunut ja pudonnut ystävänsä hautaan. Hän istuu yltä päältä mudassa sairaalan päivystyksessä. Elli saa näyn ja alkaa kirjoittaa uutta romaania. Häntä vaivaa jokin, aivan kuin alitajunta yrittäisi sanoa jotain. Elli havahtuu siihen, ettei voi luottaa muistoihinsa. Mikä on totta? Mikä kuviteltua? Todellisuus ja fiktio limittyvät toisiinsa, kun Elli uppoaa yhä syvemmälle romaanin kirjoittamiseen.  

Marjo Niemen näytelmässä on tarkkoja havaintoja luokkanoususta, ajan syklisyydestä ja ihmisen muistista.