Kohti kylmempää
Kokkolan tarina jatkuu. Marja-Terttu pitää nyt maailman pohjoisinta grilliä Grönlannissa, mutta kaipaa yhä kylmempään. Piano Larssonin johtama retkikunta on matkalla perustamaan uutta yhteiskuntaa, ja matkaan lähtevät niin maailman viimeiset neanderthalinihmiset kuin Pianon isoäitikin, 78-vuotias prostituoitu. Mutta niin kylmää ei ole missään, etteivät tunteet leimuaisi, ja kohta rakoilevat niin jää kuin seuruekin.
Klemola jatkaa edellisestä menestysnäytelmästään tutulla epäkorrektilla ja hävyttömän hauskalla tyylillä. Tarina ihmisistä luonnonvoimien ja rakkauden armoilla on ennalta-arvaamaton, mystiikkaa ja mustaa huumoria sekoittava matka maailman ja ihmismielen äärirajoille.
”Tämä on ehottomasti eroottisin ympäristö missä minä oon ikinä ollu; tämmönen pimiä, kylymä, liukas, epätasanen helevetti. Ainoostaan pommisuoja sodan aikana pystyy liikuttelemaan vielä suurempia tunteita.”
Kantaesitys Tampereen Teatterissa 15.2.2008
Näytelmä vie Kokkolasta tutun yllätyksellisyyden ja siekailemattomuuden kolmanteen potenssiin ja iskee katsojia pyhän ja härskin sekoituksellaan niin, ettei siitä ole vielä seuravanakaan päivänä toipunut. Heikki Kinnusen Marja-Terttu on hurjassa herkkyydessään vavisuttavinta, mitä Tampereen näyttämöillä on pitkiin aikoihin nähty.
Jussi Suvanto (Aamulehti)
Mitään näin pakahduttavan pähkähullua en ole nähnyt naismuistiin - jos koskaan. Nostan kädet. Napajäätiköiden commedia dell'arte ammentaa karnevalismin ytimestä.
Näyttämöllä ryöppyää Klemolan ehtymätön fantasia. Henkilö- ja koiragalleria on pökerryttävä. Jokainen kohtaus vie uuteen ennakoimattomaan kaaokseen. ... Klemola on nerollisesti taltuttanut näytelmäänsä sekä jäätiköiden mikro- että makrokosmoksen.
Kirsikka Moring (Helsingin Sanomat)
Näytelmä on käännetty englanniksi, ranskaksi, ruotsiksi ja tanskaksi.
