Suru pukee Elektraa(Mourning Becomes Elektra)
- Käännös: Tamminen, Leena (1989)
Kreikkalaisiin myytteihin pohjautuva trilogia kertoo verisen ja intohimoisen tarinan suvusta, jonka elämässä kuolema on läsnä syntymästä lähtien. Kenraali Ezra Mannon palaa Yhdysvaltain sisällissodasta kotiinsa, jonka ilmapiiri on täynnä vihaa ja pidäteltyä kiihkoa. Hänen vaimonsa Christine vihaa miestään, ja on solminut suhteen nuoren merikapteeni Adam Brantin kanssa, jonka menneisyys sivuaa Mannonin sukua. Kenraalin tytär Lavinia taas on pakonomaisen kiintynyt isäänsä ja on lukkiutunut avoimeen vihanpitoon äitinsä kanssa. Vihan ja mustasukkaisuuden verkko johtaa kuoleman kierteeseen, joka uhkaa vetää viattomat sivullisetkin mukaansa.
Kolmen näytelmän sarjassa ikivanha kertomus Agamemnonista ja hänen perheestään nähdään avoimen eroottisesta ja psykoanalyyttisestä näkökulmasta. Niin vanhempien ja lasten kuin sisaren ja veljenkin suhteessa on tukahdutettua seksuaalisuutta, joka yhdessä puritaanisen sukutaustan kanssa johtaa neuroottisuuteen ja hulluuteen.
Nykykatsojalle teos tarjoaa läpileikkauksen pahoinvoivaan perheeseen, jonka jäsenet ovat joko täysin vieraantuneet toisistaan tai lukkiutuneita keskinäiseen riippuvuuteen. Seksin ja väkivallan raja on häilyvä, ja ainoa suuri tunne jonka ihmiset kykenevät enää kokemaan on viha.