Tokioon menossa(Bis Denver)
- Käännös: Pajunen, Jukka-Pekka (1995)
Kaksi hyväsydämistä luuseria, Horst ja Lothar, kiristävät hienostopariskuntaa, jonka hulttiopojan he ovat puolivahingossa hukuttaneet uima-altaaseen. Mutta ennenkuin miehestä voi saada lunnaita, hänet pitää saada näyttämään elävältä edes valokuvassa.
Muuten Horstin ja Lotharin arki on yhtä kaljanjuontia, kotitekoista ”pilosofeerausta” ja pumpattavasta barbarasta nahistelua, milloin he eivät äidy tappelemaan. Mutta loppujen lopuksi pojat pitävät aina toistensa puolia tyyliin ”jos sä meinaat olla naisten partakone, niin…sitten mä olen sun patteris.”
Ruumiin vanhemmat sen sijaan eivät ollenkaan halua saada poikaansa takaisin vaan keskittyvät kiduttamaan toisiaan hillityn charmikkaasti.
Kun pojat eivät tahdo päästä ruumiista eroon, he yrittävät tunkea sitä pakastimeen tai suihkutella siihen ruiskukka-raikastetta. Lopulta se täytyisi haudata, mutta Horstin sydän on särkyä myötätunnosta, kun kuopasta löytyykin toinen vainaja. Siispä matka jatkuu ruumiin kanssa, ja päättyy vasta, kun liittovaltion poliisivoimat piirittävät rakennusta, jossa pojat ovat.
Väkivaltainen loppuratkaisu on väistämätön, eikä kukaan rakennuksen ulkopuolella kuule Horstin viimeistä vetoomusta:”Horst Paschke, kansalainen ja uimavalvoja, sillä on kanssa niinku oikeus tulla pelatetuks rikollis-Paschken kourista.”
Yksinkertaisesti rakastettavia kavereita. Yhteiskuntakriittinen musta komedia, jossa ei ole tippaakaan kyynisyyttä!