Nollaneljäviisi
Mira on päässyt juuri irti huumeista ja yrittää aloittaa uutta elämää. Miesystävänsä Kalen luokse muuttava äiti antaa hänelle asunnon, ja Kale järjestää työpaikan videovuokraamossaan. Elämä kuivilla on päivittäistä taistelua, eikä sitä helpota että ovelle koputtaa yhä koukussa oleva isoveli Rami. Pian muutkin vanhat huumeaikojen ystävät ovat Miran kimpussa ja vaativat rahaa. Pahinta on kuitenkin muisto kuolleesta vauvasta, jonka itku vainoaa yhä Miraa eikä vaikene kuin yhdellä keinolla…
Ankara ja intensiivinen draama kuvaa huumeongelmaa voimakkaasti ja kaunistelematta. Se ei kuitenkaan vajoa toivottomuuteen, vaan näyttää kuinka uusi mahdollisuus on aina olemassa. Nollaneljäviisi on myös tarina syyllisyydestä, rakkaudesta ja välittämisestä. Vaikka kaikki siteet olisivatkin katkenneet, ihmiset ovat silti riippuvaisia läheisistään ja sidottuja tiukasti toisiinsa.
