Pinter, HaroldKuun valoMoonlight

Naisia: 3, miehiä: 4
  • Käännös: Lyytinen, Kristiina (1994)

Vaimo istuu miehensä sairasvuoteen äärellä, he muistavat molemmille tärkeitä ihmisiä. Pintermäiseen tapaan kuviossa on rakastajatar, ehkä rakastajakin. Nyt lähestyvä kuolema antaa muistoille, tilanteille, repliikeille outoa valoa. Mies haluaisi tavata lapsensa, mutta nämä elävät omassa todellisuudessaan, vanhempien ulottumattomissa. Kommunikoinnin mahdottomuus on äärimmäistä ja taas kerran Pinterin keskeinen elementti.

Kirjoitusvuosi 1993, suomalainen kantaesitys Helsingin kaupunginteatterissa 1994.